Kesäloman päättyessä mietin, minkälaisessa maailmassa lapsenlapseni aikanaan elävät aikuisen elämää ja tekevät työtä? Tulevaisuutta on entistä vaikeampi ennustaa. Maailma on epävakaa. Huolet ovat suurempia kuin aikaisemmin.

Kesällä 12-vuotias skeittaa ja pyytää mummolta viitosta. Asia on helposti ratkaistu. Vastaan tekstiviestillä: Vitonen ok. Elämä tuntuu hyvältä, kun tehdään yhteisiä reissuja ja vietetään kiireettömiä päiviä. Mikä ammatti tai ala yläkouluun siirtyvää skeittaajaa kiinnostaa, on vielä selkiytymättä.

Kesän alussa julkaistu Nuorten hyvä elämä -tutkimuksen loppuraportista selviää, että nuoret aikuiset odottavat elämältä kohtuullisia asioita: Rakkautta ja parisuhdetta, mielekästä työtä ja vakaata toimeentuloa. Tutkimuksen toteutti E2-tutkimus. Tutkimusta rahoitti muun muassa OKM ja erilaiset työelämän taustalla vaikuttavat tahot.

Supistuvan työvoiman Suomessa työtä on enemmän kuin tekijöitä. Samaan aikaan merkittävä osa avoimista työpaikoista on osa-aikatyötä matalapalkka-aloilla. Pienellä palkalla pärjää, jos on vastuussa vain itsestään. Perhettä sillä on vaikea elättää.

Myös asiantuntijatehtäviin kykenevistä ammattilaisista on pulaa monilla aloilla. Näissä tehtävissä edellytetään vahvan koulutuspohjan lisäksi laajaa kokemusta. Tästä syystä moni haluaa kerätä kokemusta työelämässä ennen perheen perustamista.

Biologisten tekijöiden pohjalta lapsia pitäisi synnyttää kaksikymppisenä. Monen nuoren elämässä kaksikymppisenä opiskellaan ja aloitellaan työelämää. Usein myös sopiva kumppani puuttuu.

Työvoimapula on vaikea. Silti lievästi vammaisen tai osatyökykyisen on vaikea työllistyä. Syviä ennakkoluuloja on työyhteisöissä sekä työnantajissa. Työelämässä on tarvetta osakykyisten ikääntyvien työntekijöiden osaamiselle sekä vasta työelämään tulevien ja perehtyvien työpanokselle. Huolestuttava vaan ei lainkaan yllättävä havainto oli, että tutkimukseen haastatellut maahanmuuttajataustaiset sekä vammaiset nuoret ovat kokeneet syrjintää yhteiskunnassa. Tarvitsemme kaikki asennemuutosta.

Nuorten hyvä elämä -tutkimukseen vastanneet nuoret kyseenalaistivat sukupolvien välisen solidaarisuuden. Nyt puhutaan nuorten työelämän ja työsuhteiden pirstaleisuudesta ja sitä kautta pienistä eläkekertymistä tulevaisuudessa. Muistutan, että 1960- ja 1970-luvulla syntyneet tulivat työelämään 1990-luvun laman aikana. Myös monella viisikymppisellä on työhistoriassaan kymmenen vuoden jakso, jossa vuorottelevat pätkätyöt ja työttömyysjaksot. Tämä vaihe näkyy eläkekertymissä ikäluokilla, jotka eläköityvät noin kymmenen vuoden kuluttua.

1990-luvun lamassa osa meistä jäi tarpeettomiksi. Näiltä vuosilta periytyy raskas pitkäaikaistyöttömyys, jonka syyt ovat monimutkaiset. Pitkäaikaistyöttömyyden rinnalla meillä on ratkaistavana ennennäkemättömän vaikea työvoimapula. Jälleen kerran elämme historian vaihetta, jossa jokaisen työpanosta tarvitaan.

Kirsi Lehtimäki, Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja (sd)