Vaalikeskusteluissa kiistellään jälleen siitä, kenen syy on hoitajapula. Samaan aikaa olisi syytä puhua vakavasti myös sosiaalityöntekijä-, psykologi-, tai puheterapeuttipulasta. Merkittävin syy hoitajapulalle ja monien alojen työvoimavajeelle on työikäisen väestön supistuminen.

Sote-uudistus myöhästyi viisitoista vuotta. Se on perussyy vaikealle työvoimapulalle sote-alalla. Kunnissa ja kuntayhtymissä odotettiin uudistusta hallituskaudesta toiseen. Uudistuksen viivästyminen hidasti kehittämistyötä. Esimerkiksi vanhuspalveluissa olisi vuosia sitten pitänyt kehittää ympärivuorokautisen hoivan rinnalle joustavaa tuettua asumista, joka olisi työvoimatarpeeltaan kevyempää. Vuosien ajan kuntien vanhustyön johtajat ovat tiimeineen tehneet opintomatkoja Tanskaan ja Hollantiin erilaisiin seniorikyliin. Siitä huolimatta meidän palvelumme ovat raskaita ja laitosmaisia. Nyt joustavaa asumista viedään eteenpäin monilla alueilla.

Koska uudistus jäi jumiin poliittiseen päätöksentekoon, ovat kaikki suuret ja vähän pienemmätkin puolueet omalta osaltaan olleet prosessiin vaikuttamassa. Syyttelyn voi lopettaa. Nyt on aika kertoa ratkaisuehdotuksia. Lähihoitajien osalta koulutuspaikkojen lisääminen ei auta, koska nykyisiinkään ei ole riittävästi hakijoita. Oppisopimuskoulutuksiin hakijoita on. Päijät-Hämeessä niitä on lisätty merkittävästi. On muistettava, että ohjausvastuu on silloin työyhteisöissä ja vaatii resurssia.

Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan. Sitä ei ole saatavissa siinä määrin, että sillä voisi korvata supistuvan työvoiman. Alalta lähteneitä voi houkutella takaisin. Se ei ehkä ole helppoa, koska moni on lähtenyt alalta esimerkiksi kolmivuorotyön kuormittavuuden vuoksi. Siinä jaksaa, kun työyhteisö on toimiva ja johtaminen reilua sekä erilaiset elämäntilanteet huomioivaa. Käytännössä se on melkoisen monimutkaista. Mahdotonta se ei ole. Monissa työyhteisöissä työvuorosuunnittelu rullaa. Työntekijät pystyvät sujuvasti sovittamaan kolmivuorotyön ja yksityiselämän.

Työntekijöille työvoimapula näkyy pitkään jatkuneena kohtuuttomana kuormituksena. Se on vakava uhka työntekijän hyvinvoinnille. On tunnistettava tehtävät, joissa kuormitus on sietämätön. Nähtävissä on, että sairaanhoitajia, lähihoitajia tai sosiaalityöntekijöitä on helpompi saada tehtäviin, joissa hoitajamitoitus tai joku muu lainkirjaus tai asetus turvaa työmäärän pysymisen siedettävänä.  

Kirsi Lehtimäki,

Sairaanhoitaja AMK, eduskuntavaaliehdokas (sd)