Olen ammatistani ylpeä sairaanhoitaja. Sieluani on rieponut keskustelu, jossa alan mainetta on romutettu. Toimin tällä hetkellä työsuojeluvaltuutettuna ja tiedän, kuinka kovilla alan ammattilaiset ovat. Koskaan ei ole ollut oikea aika palkkavaatimuksille, eikä sitä tule. Alan palkkaus ei vastaa sen vaativuutta. Palkkavaatimus on oikeutettu.

Yksittäinen hoitaja ei koskaan vaarantaisi potilaan henkeä tai terveyttä. Myöskään hoitoalan edustajat eivät työtaistelutilanteessa voi kieltäytyä neuvottelemasta suojelutyöstä. Nyt näin uhattiin toimia. Valitettavasti lainsäätäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin säätää potilasturvallisuuslaki.

Hyvinvoinnin turvaajien ei tule uhrata voimavaroja keskinäiseen kiistelyyn palkkarahoista. On löydettävä yhteisiä tavoitteita, joiden avulla sairaanhoitajat, lähihoitajat, terveydenhoitajat, sosionomit, 9­­­­­-^{­­sosiaalityöntekijät}, varhaiskasvattajat, opettajat, psykologit, terapeutit, lääkärit, erilaisia tukipalveluita tuottavat ammattilaiset ja monet muut hyvinvoinnin turvaajat jaksavat työssään.

Kunnassa hyvinvointia tuotetaan myös esimerkiksi auraamalla kadut tai tekemällä kouluruokaa.

Sote-uudistus myöhästyi viisitoista vuotta. Se on yksi taustasyy vaikealle työvoimapulalle sote-alalla. Uudistuksen viivästyminen on hidastanut palvelujärjestelmän uudistamista.

Tällä hetkellä työvoimapula on vaikeammin ratkaistavissa kuin rahapula.

Tulevalla vaalikaudella uusi eduskunta ja hallitus joutuvat miettimään hyvinvointialueiden rahoitusta. Alueilla on löydettävä keinot osaajapulan ratkaisemiseksi ja palvelurakenteen uudistamiseksi niin, että selviydymme käytettävissä olevalla työvoimalla. Syrjäisempien seutujen palveluiden säilymisen suurin uhka on vaikeus löytää tekijöitä.

Korona-vuosina on kertynyt hoitovelkaa eli jonoja leikkauksiin, toimenpiteisiin, hoitoon, kuntoutukseen tai asiakkuuteen. Edelleen tarvitsemme yksittäisen työntekijän joustoja tilanteessa, jossa moni työntekijä on jo joustanut yli voimavarojensa.  

Pitkään jatkuva kohtuuton kuormitus on uhka työntekijän hyvinvoinnille.  Työvoimapulaan ei ole nopeita ratkaisuja, siksi on tunnistettava tehtävät, joissa kuormitus on sietämätön.

Nähtävissä on, että työntekijöitä on helpompi saada tehtäviin, joissa hoitajamitoitus tai joku muu lainkirjaus tai asetus turvaa työmäärän pysymisen kohtuullisena.

Meillä ei ole varaa menettää ainuttakaan koulutettua työntekijää.

On kuunneltava työntekijöiden huolia. Työpaikkatasolla on etsittävä keinoja kuormituksen hallintaan.

On myös kerrottava hyviä uutisia asioista, jotka saadaan sujumaan. Niistä löytyy voimaa ja valoa.

Kirsi Lehtimäki, Heinolan kaupunginhallituksen pj, aluevaltuuston 3. vpj (sd)